Sitten vihdoin ja viimein täytin sen 18. Samantien muutin isoveljeni luokse ja siellä olen tähän asti asunut. Oma kämppä on hakusessa, mut ei niit saa noin vaa. Sitten valmistuin keväällä 2012 levyseppä-hitsaajaks, Ja duunit oli valmiina odottamassa valmistumistani, koska olin hoitanut hyvin työharjoittelut. Pelkäsin eka etten valmistuis ku oli niin paljon poissaoloi, mut sain just ja just korvattuu ne ja valmistuin sen jälkee helvetin hyvil papereil :). Joten heti kun täytin 18 elämä alko menee jotenki tosi hyvin, isän ja puoläitin kaa ei oo enää mitään riitoja ja siskon kanssa on välit parantunu ja ihmettelen, vaikka oon asunu nii kaua broidin nurkis et ei olla vieläkää kertaakaan tapeltu. Yhest asiast oo kiitollinen puoläitille ja se on se et jouduttii noudattaa kotiintuloaikoja, koska en ole ikinä myöhästyny töistä tai mistään muualtakaan.
Tapasin äitini uudestaan 10 vuoden tauon jälkeen noin vuosi sitten ja äiti on sama ammattijuoppo kun ennenkin. Mutta pääasia että ollaan yhteydessä. Ja elämässäni alkoi aika huono vaihe viime kesänä kun aloin hengailemaan roihuvuoressa mutsin ja muitten spurgujen kaa ja sielä oli yks jätkä noin kolmikymppinen kenenkaa mul oli sit jotain pientä säätöö. Käännäsin aamusta iltaan enkä syöny viikkoihi mitään, poltin aika paljon pilvee myös ja rauhottavii tuli vedettyy aika lailla. Siitä vaiheesta en oo mitenkää ylpee, ja kun pääsin ylös siitä kuopasta mitä olin itelleni kaivanu nii lopetin dokaamisen, mut pilven polttoo en lopettanu enkä tuu lopettaa. Oikeestaan pilven polton alotin jo 15 vuotiaana. Eli olin aika rappiolla jossain vaiheessa, mut mun mielest oon pärjänny aika hyvin.
Puoläitini ja kaikeen muun paskan keskellä must on kasvanu sosiaalinen ja itteeni puolustava ihminen, jotenki miten sen nyt sanois pelkään liika läheisyyttä, jos jostain ihmisestä, esim jostain miehest tulee liian läheinen katkon välit. Ja mul on ollu ainoastaan seksisuhteita mun omil säännöillä, eli nähdään vaan sillon ku mä haluun.
On mulla kavereita, mut ei enää yhtää hyvää ystävää kelle voin kertoo kaiken, koska kaikki mun lähimmät kaverit on kusettanu mua tai tehny jotain muuta paskaa, vieny rahat tai valinnu poikaystävän kavereiden sijaan.
Mutta kaikesta huolimatta mul menee tosi hienosti, pitää vaa alkaa antaa ihmisten lähestyy eikä laittaa muurii kaikkien väliin. Vaikeetahan se tulee olee, koska en haluu et muhun sattuu. Välil toivon et olisin taas se 6 vuotias kakara joka leikkii hiekkalaatikolla, eikä mistään tarvii huolehtii, eikä mikään maksa, ainoo huoli on se jos hiekkakakku ei onnistu.
Mut joo ens kerral alan kertoo vähän hyvii juttui mun elämäst ja suurinpiirtein kaikki ne asiat liittyy mun kavereihin. 🙂 see ya.
